Keskiluokan hylly on vähän vinossa

Helsingin Sanomissa julkaistu Antto Vihman kolumni “LinkedIn näyttää, kuinka epävarmuus ja pelko leviävät keskiluokassa” osuu johonkin pehmeään ja vähän kipeään. Siihen kohtaan, jossa keskiluokkainen identiteetti lepää. Siihen, missä keittiössä on tasan oikeanvärinen SMEG ja työhuoneessa ergonominen sähköpöytä. Sinne, missä tehdään työtä, josta ei oikein tiedä, mitä se on, mutta siitä voi tehdä aina PowePointin.

LinkedInissä kaikki on kunnossa. Profiilikuva on otettu oikeasta kulmasta. Ammattinimike on englanniksi, silloinkin kun työ tehdään Heinolassa, Kontulassa tai Malmilla. Joku julkaisee jotain “kymmenen oivallusta strategiatyöpajasta” -tyyppistä, ja me muut kommentoimme, että kiitos, kun jaoit. Kukaan ei tiedä mitä jaettiin, mutta kaikki tunsivat hetken kuuluvansa joukkoon.

Tämä ei ole moite. Tämä on havainto.

Keskiluokan sisäinen epävarmuus muistuttaa Ikea-hyllyn kasaamista ilman ohjetta. Hylly pysyy juuri ja juuri pystyssä, mutta on vino ja hutera. Kaikki toivovat, ettei kukaan nojaa siihen. Työpaikallani yläkerran naapuri kolistelee joskus lattiaa. Välillä pohdimme kollegoideni kanssa, että mitä yläkerran toimistossa oikein tapahtuu. Olen varma, että kolistelu näyttää ja kuulostaa tehokkaammalta kuin oma työskentelyni.

HS:n kolumnissa kuvataan pelkoa, joka kuiskii: Entä jos en olekaan oikealla alalla? Entä jos tekoäly tekee pian työni? LinkedInissä kukaan ei kuitenkaan panikoi julkisesti. Luin juuri ”viisi havaintoa disruptiosta” ja “kiitollinen tästä matkasta” -postaukset. Mietin, että jos lakkaa julkaisemasta, lakkaa ehkä olemasta. Toisaalta sekään ei ehkä olisi niin vakavaa, koska suurimman osan julkaisuista tekoäly tekee jo puolestamme. Ja totta kai ymmärrän. Me kaikki hymyilemme piilokameralle, vaikka seisoisimme keskellä uudelleenorganisointia ilman pöytää.

Vaikka voimme olla montaa mieltä siitä, mitä LinkedInissä tapahtuu, LinkedIn on reilu. Se tarjoaa kaikille saman alustan, aivan kuten Ikeakin. Jokainen kasaa itselleen hyllyn tarjolla olevista osista ja toivoo, että se kantaa vielä huomennakin.