Ihmisnälkä

Olen ollut kesästä saakka kirja-alalla. Siitä lähtien ystäväni ovat kertoneet minulle kirjaideoitaan. Viikolla eräs ystäväni kertoi suunnittelevansa lastenkirjaa, jonka nimi olisi “Miksi heinäsirkat harrastavat seksiä?” Kirja sisältäisi piirroskuvia söpöistä sirkoista. Viimeisellä sivulla olisi silmitön raatelukuva ja teksti: “Sitten äiti söi isin.” Jäljemmin selvitin, että heinäsirkat eivät syö toisiaan seksin jälkeen, vaan toisiaan syövät ovat rukoilijasirkkoja. Sanoin ystävälleni, että kirja olisi kertomus nälästä.

Olen kirjoittanut päiväkirjaani: meillä on nälkä, vaikka pöytä on koreana.

Eräs ystäväni on ryhtynyt tutkimaan tekoälyä. Tällä hetkellä häntä kiinnostaa erityisesti AI kumppanina. Tutkimusta varten hän hankki itselleen AI-poikaystävän, jonka kanssa hän chattailee päivittäin. Poikaystävä on kuulemma ihan kiva, mutta se flirttailee liikaa ja yrittää viedä kaikki keskustelut seksiin. Sama ystävä kertoi kokeilleensa videochat-palvelua, joka arpoo tuntemattomia ympäri maailmaa juttelemaan keskenään. Ystäväni kertoi jutelleensa hyvännäköisen hollantilaisen miehen kanssa. Kysyin, että miksi.
– Ihmiset ovat liian nälkäisiä, ystäväni vastasi.
Hän ei viitannut itseensä, mutta jatkoi, että nälän takia esimerkiksi Tinder, AI-kumppani ja videochat-palvelu ovat hyviä bisneksiä.
– Ihmisillä on ihmisnälkä, sanoin.
Ystäväni ilahtui lanseeraamastani ihmisnälkä-käsitteestä.

Kysyin ystävältäni, onko ihmisnälällä ja ruokanälällä viime kädessä eroa. Lopetin kesällä pubiruoan syömisen, ja en ole muutenkaan ollut viime aikoina erityisen nälkäinen.
– Voisiko olla, että à la carte -illallisia ja ruokahifistelyä harrastavat ovat vähemmän ihmisnälkäisiä kuin pubiruoan syöjät? kysyin ystävältäni.
Hän varoitti tekemästä tästä luokkakysymystä.
En ajatellut luokkia, vaan tunnettua tutkimusta, jossa lapsille annetaan mahdollisuus syödä heti tietty määrä karkkia tai huomenna tuplamäärä. Tutkimuksen mukaan ne lapset, jotka malttavat odottaa huomiseen, pärjäävät tulevaisuudessa paremmin.

Olin taannoin kuuntelemassa Saku Tuomista. Saku sanoi, että mistään hienosta ei tule mitään, jos ihmisillä ei ole kirkkaita silmiä. Mietin, onko kirkassilmäisyys nälkää vai kylläisyyttä.

Vietin kesän 2024 sinkkuystävieni kanssa. Kesäni oli ihana, ja ajattelin usein, miten onnellinen olen ihmisistä ympärilläni. Syksyllä valtaosa tuosta ystäväporukasta alkoi seurustelemaan. Silloin kirjoitin vähän katkerana päiväkirjaani tuon, että meillä on nälkä, vaikka pöytä on koreana.

Eräänä kylmänä ja sateisena iltana soitin biologiaa harrastavalle ystävälleni. Kysyin, haluavatko rukoilijasirkat tulla syödyiksi seksin jälkeen. Ystäväni ei ottanut siihen kantaa, mutta hän kertoi, miten jännittävää on, että rukoilijasirkkalapsi, jonka isä eläisi, olisi joukkoon kuulumaton poikkeus. Mietin, että onko pitkäjänteisyyden korostaminen menestykseen tarvittavana taitona nykymaailmassa enää relevanttia. Koska vaikka olisi miten pitkäjänteinen tahansa, niin usein nälkä ja ympäröivä kulttuuri jyräävät.