Ihminen on pohjaton

– Ihminen on pohjaton, eräs ystäväni sanoi taannoin.
– Mitä tarkoitat? kysyin.
– Kukaan ei tunne ketään, vaan meistä löytyy aina uusia puolia, ystäväni jatkoi.

Jokunen aika sitten autoni hajosi. Kysyin hinausautonkuljettajalta, sattuisiko hän tietämään huoltoa, johon autoni kannattaisi viedä.
– Joo, yksi Marko, kuski sanoi ja vei autoni Markolle.
Seuraavana päivänä Marko sitten soitti ja kertoi, että autossani on lukuisia sähkövikoja ja mekaaninen vika moottorissa. Ahdistuin ja sanoin, etten tiedä, mitä pitäisi tehdä ja että palaan asiaan.

Ghostasin Markon ja valitin ystävilleni autotilannettani. Ystäviäni kiinnosti kuitenkin autohuoliani enemmän ihmissuhteet. Sen sijaan, että olisimme yrittäneet ratkoa sitä, mitä teen autolleni, yritimme ratkoa toistemme ihmissuhdeasioita. Päättelimme muun muassa, että odotukset ratkaisevat kaiken.

Viime vuonna tähän aikaan vein syöpäsairaan tätini Amma-tapahtumaan. Se oli viimeinen juttu, jonka teimme yhdessä. Amma ei ollut paikalla, vaan siellä puhui hänen oppilaansa. Muistin tarinan, jonka eräs oppilas kertoi ja kerroin sen ystävilleni: Oppilas meni mestarin luokse ja kysyi, miten voin rakastaa ihmisiä oikein. Mestari sanoi vastaavansa tarinalla ja kertoi, että kerran kuninkaan palatsiin lensi kaunis lintu. Kaikki lumoutuivat linnusta. Kuningas halusi linnun ja pyysi sotilaita pyydystämään sen. Lintu laitettiin häkkiin, mutta sitä viihdytettiin joka päivä suurenmoisilla lahjoilla: tanssiesityksillä, viinillä, herkkuruoalla jne. Lintu oli kuitenkin järkyttynyt eikä syönyt eikä juonut. Kolmantena päivänä lintu kuoli. Mestari kysyi oppilaalta, että miksi lintu kuoli. He veikkasivat linnun kuolleen nälkään ja stressiin. Mestari sanoi, että parempi vastaus olisi, että lintu kuoli, koska kuningas viihdytti lintua sillä tavalla kuin olisi halunnut itseään viihdytettävän, eikä sillä tavalla kuin lintu olisi halunnut tulla viihdytetyksi. Rakkaus on sitä, että rakastaa jotakuta niin kuin tuo ihminen haluaa tulla rakastetuksi. Jos haluamme, että suhteemme ovat tasapainossa, odotustemme täytyy olla pieniä.

Eräs ystäväni kommentoi, että yhtä hyvin tarinan opetus voisi olla, että lintu kuoli, koska se laitettiin häkkiin.

Toissa päivänä puhelimeni soi. Soittaja oli Marko. Ajattelin, etten vastaa. Lopulta vastasin.
– Oletko miettinyt, mitä teet auton kanssa? Marko kysyi.
Kerroin, että olen ahdistunut ja että olen ajellut Boltilla ja lainannut kavereideni autoja ja että haluaisin ostaa sähköauton, mutta että minulla ei ole rahaa.
Marko kuunteli.
– Mitäs sanoisit, jos autosi olisi kunnossa? Marko kysyi.
Vastasin, että sitä en osaisi odottaa kyllä yhtään. Seuraavana päivänä Marko toi autoni korjattuna kotiovelleni.

Mietin, että ehkä ihmisen pohjattomuus näkyy parhaiten niissä, joita emme tunne ollenkaan.