”Elämän tarkoitus ei ole suoriutua, vaan kuoriutua”

Täytin muutama päivä sitten 42 vuotta. Joulukuussa maistelin ystäväni kanssa Tuomaan markkinoilla yli kymmenen euroa maksavia erikoisia hittijoulupuuroja. Niellessäni misokinuskilla maustettua puuroa kerroin ystävälleni, että olin ajatellut elämän menevän niin, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä selkeämmin tietää elämän tarkoituksen. Sanoin, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän hukassa olen. Ystäväni kertoi pitävänsä eniten perinteisestä joulupuurosta. Hän jatkoi, että totta kai vanhempana voi olla enemmän kadoksissa, koska tietomäärä kasvaa koko ajan, niin samalla myös vaihtoehdot luoda itselleen merkityksellinen elämä lisääntyvät.

Olen viettänyt joululomalla aikaa itsekseni maalla. Monena iltana olen nukahtanut koirieni alle sohvalle ja herännyt aamuyöllä. Haluaisin kertoa, että nukun puhelimeni kanssa eri huoneessa ja että ennen kuin nousen luen koirilleni ääneen venäläisen kirjallisuuden klassikoita. Oikeasti kuitenkin olen ottanut tyynyltäni puhelimeni ja lukenut Pinterestistä lapsellisia runoja, jotka kertovat appelsiineista, niiden kuorimisesta ja rakkaudesta. Yhdessä runossa iloitaan lounasaikaan ostetusta suuresta appelsiinista, sen jakamisesta ja tavallisesta päivästä. Toisessa tekstissä jaetaan appelsiini jonkun kanssa. Runon puhuja ei poista tahmaisia valkoisia osia hedelmästä, ettei vastapuoli tietäisi, miten paljon puhuja tätä rakastaa.

Puhuin erään ystäväni kanssa 4,5 tuntia puhelimessa. Päivittelin hänelle, että miksi naiivit ja lapselliset appelsiinirunot ilahduttavat minua. Ystäväni luki runot ja sanoi, että niissä kerrotaan syvällisiä ja suuria asioita arkisilla metaforilla ja että on oivaltavaa kertoa iso asia arkisella teolla, kuten appelsiinin ostamisella, kuorimisella ja jakamisella.
– Ehkä niin, sanoin ystävälleni.

Illalla keskustelin puhelimessa eräästä nettisivu-uudistuksesta sivujen tekijän kanssa. Olin puhelun aikana Itiksessä keskellä alkavaa alennusmyyntikaaosta. Katselin kauppakeskuksessa toistensa ohi kiirehtiviä ihmisiä ja kysyin nettisivujen tekijältä, mikä on elämän tarkoitus. Sivujen tekijä oli hetken hiljaa. Ajattelin hiljaisuuden johtuvan siitä, että kysymykseni oli outo ja suhteemme on ollut varsin ammatillinen. Tietämättä lainkaan uudenlaisesta suhteestani appelsiinien kuorimiseen, nettisivujen tekijä vastasi:
– Elämän tarkoitus ei ole suoriutua, vaan kuoriutua.
Hän kertoi kuorineensa joulupöydässä appelsiineja.
– Sitten seuraavana päivänä hedelmäkorissa paikoillaan ollut appelsiini oli homehtunut, hän jatkoi.
– Niin, sanoin ja kerroin, että eräs ystäväni toi minulle pomelon, jota en ole vielä syönyt.
Ajattelin elämän tarkoitukseen liittyviä vaihtoehtoja, mutta en kehdannut kysyä, että onkohan pomeloissa yhtä paljon sitä tahmeaa valkoista kuin appelsiineissa, sen sijaan sanoin, että hyvää uutta vuotta.

Puhelun jälkeen referoin keskustelun eräälle ystävälleni. Hän sanoi, että niin elämä on jatkuvaa kuorimista ja kerrosten paljastamista ja että lopulta jäljelle jää se, mikä on tärkeää.