Lomalta töihin paluu sai pohtimaan työelämän järjettömyyttä. Monet nykyammateista ovat yhteiskuntasysteemin kannalta merkittäviä, mutta maailma pyörisi ilman niitä.
Mitä jos ihmiset ovat keksineet vapaa-ajan ja työajan siksi, että he voivat tärkeillä. Statuksista, ajasta ja sen riittävyydestä ja riittämättömyydestä on tullut menestyksen mittareita, joilla kehuskellaan ja joiden puutetta kauhistellaan.
Jos kaikilla olisi pelkkää vapaa-aikaa, kenelläkään ei olisi mitään tärkeiltävää. Jos alienit katsoisivat meitä, sen, että himoitsemme vapaa-aikaa, mutta käytämme sen katsomalla kissavideoita tai kirjoittamalla someen muka-oivaltavia-tekstejä, täytyy vaikuttaa järjettömältä.
Loman jälkeen työhön orientoituminen tuntui niin hankalalta, että uhkasin parille lähikollegalleni ja ehkä muutamalle ei niin läheisellekin karata vuorille. Eräs heistä kysyi, olisikohan siellä kivoja työkavereita. Vastasin, että pari vuohta ja lammas. Kollegani jatkoi kysymällä mielipidettäni erään tekstin otsikkoon. Kerroin ymmärtäneeni, että maailma on turhia tekstejä täynnä ja että oikeastaan meistä kenenkään ei pitäisi tuottaa niitä lisää. Kollegani jatkoi otsikon pohtimista. Jatkoin kertomalla, että ajatukseni tekstien tuottamisen turhuudesta on vakava, koska kirjoitan työkseni. Kollegani vastasi, että nyt se on valmis. Ehdin hetken ajatella, että hän viittaa hieman metaforisesti vuorille karkaamiseen, mutta hän lisäsi nopeasti, että teksti ja otsikko siis.
Koska olen nynny, todennäköisesti tyydyn päivittelemään työelämän järjettömyyttä ja korkeintaan salaa toivon, että alienit tulisivat tempaisemaan minut oravanpyörästä. Kerran oli jo lähellä. Kesällä 2018 yövyin Oulaisissa kartanohotelli Törmänhovissa. Uloskirjautuessa pankkikorttini ei toiminut. Sanoin hotellin pitäjälle, että kyllä minulla eilen vielä oli rahaa.
Hotellin pitäjä totesi:
– Ehkä sinut on ryöstetty yöllä.
– Niinpä, nukun aina makkarin ikkuna auki, että joku ihana voi tulla hakemaan minut, vastasin.
– Niin kuin vaikka joku alien, hotellin pitäjä jatkoi innostuneena.
– Niin, vastasin.
Katsoimme toisiamme. Mietin, onko minua vastapäätä alien ja että, pitäisikö ehdottaa, että voisin oikeastaan jäädä hänen kartanoonsa asumaan. Perhekunnaltani löytyi nopeasti käteistä, ja jatkoimme matkaa.
Somefeedissäni on pyörinyt erään valmentajagurun mainos, jossa hän muistuttaa Mikki Hiirin luoneen Walt Disneyn sanoneen: “I only hope that we never lose sight of one thing — that it was all started by a mouse.” Lauantaiaamuna katsoin sängyssä Facebookista videota, jossa mies kylvettää öljyistä hiirtä. Iloitsin hiiren pelastumisesta. Samalla mietin, miten olen tullut huijatuksi systeemiin, jossa katson vapaa-ajallani eläinvideoita. Vaikka mikä tahansa voi alkaa hiirestä, en usko, että elämän tarkoitus tai edes työ- tai vapaa-ajan merkityksellisyys löytyy hiirenpesuvideosta. Sitä paitsi Walt Disney oli varmaan nuori piirtäessään Mikki Hiiren. Luulen, että keski-ikäisenä on jo ikänäönkin takia tarkasteltava isompia eläimiä.