14 vuotta Kurvissa kassalla

Työpaikkani on kesästä saakka ollut Sörnäisissä. Aamuisin käyn usein Kurvin Lidlissä ostamassa ruispalan aamiaiseksi. Melkein joka aamu kassalla on työskennellyt superiloinen musta nainen. Hän sanoo jokaiselle asiakkaalle hymyssä suin ’hyvää huomenta’ ja ’hyvää päivän jatkoa’. Tutuilta asiakkailta hän kysyy, mitä kuuluu. Hän kohtaa jokaisen asiakkaan samalla intensiteetillä riippumatta siitä, onko kassahihnalla aamukahdeksalta oluttölkkejä vai aamupalaa.

Tällä viikolla olin jälleen ruispalaostoksilla. Vaikka suosikkikassaihmiseni kassalla oli hieman jonoa, valitsin hänen kassansa itsepalvelukassan sijaan. Vuoroni tullessa nainen sanoi: ”Hyvää jatkoa, tänään on viimeinen työpäiväni.” En kehdannut kysyä enempää, vaan sanoin, että kiitos samoin. Takanani jonossa oli selkeästi minua tutumpi asiakas. Nainen kertoi hänelle siirtyvänsä Vuosaaren Lidliin, jonne hänellä on kotoa vain kymmenen minuutin kävelymatka. Viivyttelin ruispalani pakkaamista. Tutumpi asiakas sanoi naiselle, että on iloinen tämän puolesta. Hän jatkoi kertomalla, että hänelle tulee ikävä naista. Seisoin kai sen verran hämmästyneen näköisenä ruispala kädessäni, että asiakas katsoi minuun ja sanoi: ”Asun tässä vieressä ja ollaan nähty melkein joka päivä.”

Kassanainen vastasi jo seuraavalle kanta-asiakkaalle, että hänellekin tulee ikävä. Kysyin naiselta, kauanko hän on ollut töissä Kurvin Lidlissä. ”14 vuotta ja on ollut ilo palvella”, nainen vastasi. En varmasti pystynyt peittelemään hämmästystäni, mutta sain sanotuksi, että siinä ajassa on varmasti ehtinyt nähdä kaikenlaista. Nainen sanoi, että todellakin ja jatkoi kertomalla, että asiakkaat ja työyhteisö ovat Kurvissa ihania. Pyöräytin silmiäni tavoitellen sitä, ettei niiden kostumista huomaisi. Ajattelin, etten voi julksesti näyttää liikuttuvani tuntemattoman ihmisen asenteesta. Katsoin ympärilleni ja huomasin, että muidenkin kassan ympärillä olevien asiakkaiden silmät olivat kumman kosteita.

Laitoin ruispalan laukkuuni. Sanoin naiselle vielä, että hyvää jatkoa. Nainen vastasi iloisesti: ”Ehkä nähdään Vuosaaressa. Se on sitten se vanhan Vuosaaren Lidl.”

Kävellessäni töihin mietin, että minun pitäisi myydä naisen tarina Lidlin markkinoinnille. Tyydyin kuitenkin kertomaan sen kollegalleni. Kollegani sanoi: ”Niin kaikessa on kyse kuuntelusta. Omat vuorosanat muistaa paremmin, jos kuuntelee muita.” Mietin Lidlin kassanaista ja ajattelin, että ehkä kuuntelu ja kohtaaminen ovat hänen asenteensa salaisuus.

Kävin eilen katsomassa Nicole Kidmanin uuden Babygirl-elokuvan. Se kertoo vallasta. Vallanhimoisena ja huomionkipeänä visioin valtasuhteita ymmärtävälle ystävälleni, miten saan internetissä huomiota kassanaisen tarinalla. Hän vastasi: ”Sun tarina kertoo, miten kakkoskassan kuningatar vaikuttaa oikeasti ihmisten elämiin kohtaamalla heidät, kun taas prinsessana internetissä voit vain toivoa, että osasit kertoa hänen tarinansa oikein.” Luulen, että kassanaisen kaltaiset ihmiset pitävät vinoa maailmaa ja rikkinäistä työelämää kasassa.